M niin kuin Mikko ja Matti ja muut Heikkilän pojat

Sukuharrastaja jatkaa vielä vähän Heikkilän talon sisarussarjan tarkastelua. Viime kerralla oli puhetta talon tyttärestä Leenasta, josta tuli seppä Stålhammarin vaimo. Heikkilän talo sijaitsi Lammin Onnenvuorella.

Heikkilän esikoinen oli Mikko Aaprahaminpoika (s. 1793), joka joutui tarttumaan isännän töihin varsin nuorena, sillä isä Aaprahami kuoli Mikon ollessa 17-vuotias. Mikko toi emännän taloon Putulan kylän Pänkilästä, kun nai talon tyttären Ulla Sipintyttären (s. 1794). Heille syntyi vain yksi tyttölapsi, Leena Sofia Mikontytär (s. 1818), josta aikanaan tuli Heikkilän taloon emäntä. Mikko itse ei elänyt kovin vanhaksi, sillä hän menehtyi sairauteen 51-vuotiaana.

Heikkilän kuopus oli Matti Aaprahaminpoika (s. 1806), joka eli koko lyhyen elämänsä Heikkilässä. Isän kuollessa Matti ei ollut vielä neljääkään täyttänyt, ja hän itse sairastui ja kuoli jo 21-vuotiaana.

Mikon ja Matin välissä syntyi kolme sisarusta, jotka saavuttivat aikuisiän. Edellä mainittu Leena Aaprahamintytär (s. 1795) avioitui seppä Stålhammarin kanssa Lammilla, ja heidän ainoa lapsensa kuoli pienenä.

Hollolan kirkonkylää. Kivikirkko (1510), kellotorni (1832) ja
kunnantalo (1902). Kuva: Ojp 2005 (Wikimedia).
(Klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Pojat Joonas (s. 1800) ja Kustaa (s. 1803) Aaprahaminpoika sen sijaan avioituivat hieman kauemmaksi, sillä kumpikin muutti Hollolaan vävyksi. Ensin muutti Kustaa, jolle löytyi puolisoksi torpparin tytär Leena Antintytär (s. 1798) Lumialan kylän Rauskalan talon torpasta, jota ainakin myöhemmin kutsuttiin nimellä Riihimäki. Häitä vietettiin 1826, ja vävyn perhe asui torpassa Leenan isän ja sisarusten kanssa. Aikanaan Kustaasta tuli torppari appensa jälkeen, ja Riihimäen torpassa Kustaa ja Leena kuolivatkin alkuvuodesta 1874. Heidän poikansa jatkoi torpan pitoa. Silloin torppa ja koko Lumialan kylä ei ollut enää Hollolaa, vaan kuului Asikkalaan, joka oli itsenäistynyt Hollolan kappelista omaksi kirkkoherrakunnaksi v. 1848, ja siinä yhteydessä muutama Hollolan kylä liitettiin osaksi Asikkalan seurakuntaa. Lumiala oli yksi niistä.

Joonas muutti Hollolaan vuoden 1830 paikkeilla ja solmi avioliiton Riikka (Fredrica) Aatamintyttären (s. 1802) kanssa Hollolan pitäjän Lopen kylän Seppälässä. Riikka oli tullut taloon miniäksi 18-vuotiaana morsiamena ja jäänyt leskeksi 24-vuotiaana. Joonaksesta tuli isäntä taloon Riikan apen kuoltua, ja Joonaksen jälkeen Riikan poika ensimmäisestä avioliitosta, Juho Heikki Thorfeldt (s. 1822), otti ohjat käsiinsä. Siinä vaiheessa Joonas ja Riikka asuivat syytingillä Peltolassa, joka oli Seppälän torppa. Joonas kuoli siellä vuonna 1863 ja Riikka 1867.

mpi

L niin kuin Leena ja eräs seppä Stålhammar

Tästä näyttää tulevan seppien kuukausi, sillä jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä sukuharrastaja on törmännyt uuteen seppään sukua jäljittäessään.

Leena Aaprahamintytär syntyi vuonna 1795 Lammin Onnenvuoren Heikkilässä. Harrastaja mietti Leenan Maria-äitiä ja koko perhettä viime toukokuussa. Leena oli lapsista ainoa tyttö ja syntyi järjestyksessä toisena. Isoveli Mikosta tuli talon isäntä isänsä kuoleman jälkeen.

Leena asui kotitalossaan aina siihen asti, kun meni naimisiin juuri 28-vuotispäivänsä alla. Sulhanen oli sepän oppipoika Heikki Juhanpoika (s. 1801), joka oli ollut opissa seppä Kalle Juhonpojalla Hietoisissa. Heikki oli kotoisin Lammin Vanhakartanon (Gammelgård) Ristimäen torpasta, mutta päätynyt 17-vuotiaana kartanon Seppälän torppaan seppä Eerikki Eerikinpojan rengiksi. Sieltä tie vei Hietoisten sepän taloon.

Kun Leena Aaprahamintytär ja Heikki Juhanpoika vihittiin, mies oli vielä sepän oppipoikana. Ei kulunut kuitenkaan kauan, kun hänestä tuli Kostilan kylään täysivaltainen seppä, joka sai tai otti sukunimekseen Stålhammar. Se olikin sepille sopiva nimi, useimmissa eteläisen Hämeen pitäjissä oli noihin aikoihin Stålhammar-nimisiä seppiä, jotka eivät useinkaan olleet sukua toisilleen.

Kostilassa sepän perhe asui parikymmentä vuotta, ja siellä heille syntyi pienokainen Eeva Stiina, jonka elämä jäi kuitenkin varsin lyhyeksi (1829-1832). Hän näyttäisi jääneen perheen ainoaksi lapseksi. Kostilan jälkeen uudeksi kotipaikaksi tuli Ylänne, missä Heikki harjoitti sepän ammattiaan pitäjänseppänä. Leena kuoli Ylänteellä 1867 ja seppä Stålhammar 1872.

Käsityöläisistä: Mikä ihmeen - pitäjänkäsityöläinen?

Kuvassa ranskalainen seppä työssään. Alfonse Legros (1837-1911): Seppä. (Lähde: NGA, Open access kuvat.)

mpi

K niin kuin Kustaava-serkku ja serkun mies, serkku hänkin

Seppä Helanderille ja hänen vaimolleen syntyi Kustaava-tyttö vuonna 1857, mistä oli puhetta jo viime kerralla. Sattui niin somasti, että juuri tytön syntymän aikaan perhe asusti Padasjoen Auttoisten kylässä Kemppilän talossa, missä hän oli muonarenkinä ja seppänä sen jälkeen, kun pesti oli loppunut Arnon sahalla. Kemppilässä viivyttiin vain lyhyt aika. Sen jälkeen perhe laskettiin kylän käsityöläisiin, olihan Juho Helanderista tullut pitäjänseppä kylälle. Juuri Kemppilässä ollessa syntyi Kustaava.

Somaksi tuon syntymäpaikan tekee se, että neljännesvuosisata myöhemmin Kustaavan vei vihille Joonas Joonaksenpoika Gröndahl (s. 1862), jonka isovanhemmat olivat entinen pitäjänsuutari ja sittemmin synnyintalonsa Rekolan isäntä Joonas Juhonpoika Gröndahl ja Leena Kaisa Verlin (Werlin) ja jonka isä oli näiden poika Joonas Joonaksenpoika vanhempi (s. 1822). Rekolan talo oli aikoinaan erotettu Kemppilän talosta, kun tila oli jaettu. Kustaava Helanderista ja nuoremmasta Joonas Joonaksenpoika Gröndahlista tuli Rekolan isäntäpari muutama vuosi häittensä jälkeen.

Sukuharrastajalle tämä kaikki on aivan erityisen somaa! Vielä ei ole havaintoa siitä, että Kustaava ja Joonas olisivat olleet ainakaan läheistä sukua keskenään. Sen sijaan heistä kumpikin oli harrastajan isoisän isän serkkuja - Kustaava tämän isän puolelta ja Joonas äidin puolelta. (Meniköhän se nyt varmasti oikein?!?) Ja heidän lapsensa olivat harrastajan isoisän kaksinkertaisia pikkuserkkuja.

Hugo Simberg: Kevätilta jäänlähdön aikaan (1887)
(Lähde: WikiPaintings)

api

J niin kuin sahan seppä Juho Rehnström, josta tuli Helander

Nälkävuonna 1868 monen kohtaloksi koitui lavantauti, joka korjasi synkkää satoa nälän heikentämässä väessä. Yksi tautiin menehtyneistä oli seppä Juho Helander, joka asui Padasjoella Auttoisten kylässä vaimonsa Leena Maija Kustaantyttären kanssa.

L. K. Plahov: Seppä (1845). (Wikimedia)
(Klikkaa kuvaa suuremmaksi.)

Juho Helander oli tulokas Auttoisten kylässä. Hän oli syntynyt Lammilla Lieson Järventakana vuonna 1826 seppä Juho Rehnströmin poikana. Vartuttuaan pojastakin tuli seppä, ensin useiksi vuosiksi Liesoon isän rinnalle, kunnes 27-vuotiaana nuorempi seppä Rehnström lähti töihin sahan sepäksi naapuripitäjään Padasjoelle Auttoisten kylässä sijaitsevalle Arnon sahalle. Hänellä oli alkuvuosina kirkonkirjoissa sama sukunimi kuin isälläänkin.

Ei kulunut aikaakaan, kun Juho löysi puolison Auttoisilta, ja Hokan talossa tanssittiin talon vanhimman tyttären Leena Maijan ja nuoren sepän häitä. Varsin pian tuoreesta aviomiehestä tuli pitäjänseppä Auttoisten kylään. Samalla viivattiin rippikirjassa aikaisempi sukunimi yli ja tilalle kirjoitettiin uusi nimi: Helander.

Seppä Helanderin perheeseen syntyi kolme tytärtä, joista aikuisikään eli Kustaava Helander (s. 1857). Sepän oma isä Juho Antinpoika Rehnström (s. 1800) oli syntyisin Sahalahdelta ja äiti Leena Juhontytär (s. 1793) Lammin Liesosta. Seppä Helanderin vaimon, Leena Maija Kustaantyttären, isä oli kuollut traagisessa onnettomuudessa markkinamatkallaan v. 1833, kun tytär oli vain 7-vuotias. Äiti Anna Maija Antintytär (s. 1810) taas oli Hokan talon tytär ja myöhemmin emäntä.

api

I niin kuin Saukon kolme Iida-tytärtä

Entiseen aikaan oli melkoisen yleistä, että kun perheen lapsista joku kuoli pienenä, jollekin seuraavana syntyvistä annettiin sama nimi kuin menehtyneellä lapsella oli ollut. Saattoipa niin käydä useammin kuin kerran, kuten kävi entisen ruotusotamies Erkki Juho Saukon perheessä Padasjoen Vesijaolla.

Ruotusotamies Erkki Juho Saukko (s. 1837), jonka sotilasnimeä sukuharrastaja ihmetteli bloginsa alkumetreillä, nai Saara Loviisa Kaapontyttären (s. 1840). Tämän isästä on ollut juttua kerran, ja vielä toisenkin. Erkki ja Saara saivat yhdeksän lasta, joista useimmat syntyivät silloin, kun perhe asui milloin torpparina, milloin itsellisenä Vesijaon Skytän rusthollin torpissa. Näin myös kolme Iida-tytärtä.

Katosta riippuva kehto Seurasaaren museossa.
Kuva: Paju (Wikimedia)

Saukon lapsista järjestyksessä toinen oli tyttö, joka sai nimen Iida Kaisa (s. 1863). Vauva ei kuitenkaan elänyt kahtakaan kuukautta, kun hän kuoli kuristustautiin (strypsjuka), mikä lienee ollut kurkkumädän aiheuttama. Seuraavaksi syntyi poika, ja parin vuoden kuluttua taas tyttö, joka kastettiin Iida Mariaksi (s. 1867). Tämäkään tyttölapsi ei saanut elää aikuiseksi, sillä ennen kymmenvuotispäiväänsä hän sairastui ja menehtyi tulirokkoon.

Kun vanhemmat olivat huhtikuussa 1877 haudanneet Iida Marian, syntyi elokuussa uusi tyttö, joka sai saman nimen. Tämä toinen Iida Maria sai elää aikuiseksi ja aikanaan perusti perheen renki Heikki Heikinpoika Ahllundin kanssa (s. 1872), jonka isä oli aikanaan suutarin opissa.

Iida-nimestä vielä sen verran, että harrastajaa edeltävissä sukupolvissa on lukuisia Iidoja, mutta näyttääkin siltä, että Iida ei ole kovin vanha nimi. Ensimmäisen kerran nimen Iida on suvussa saanut tyttönen vuonna 1848 ja sitten seuraavaksi 1863 yllä mainittu Saukon Iida Kaisa. Sen jälkeen nimen käyttö runsastuukin aika lailla ainakin Hämeen maaseudulla.

amä