Perukirjoja Jyväskylän maakunta-arkistossa

Helmikuusta tuli arkistokuukausi. Viime kirjoituksessa kertomieni Hämeenlinnan maakunta-arkistovierailujen lisäksi kävin ensimmäistä kertaa Jyväskylän maakunta-arkistossa. Siihen tuli oiva tilaisuus, kun työ vei kaupunkiin, ja lähtöä aikaistamalla ehti kaivelemaan papereita arkistoon ennen työtehtäviä.

Sysäys Jyväskylän arkistokäyntiin nousi perukirjakurssilta, jolle tarvittiin vanhoja perukirjoja. Olin löytänyt yhden esiäidin veljen perukirjan 1700-luvulta netistä SSHY:n jäsenille tarkoitetusta kuvatietokannasta, mutta mieli teki tuoreempaa, joten työmatka Jyväskylään tuli passeliin aikaan.

Jo aikaisemmin olin nähnyt Hämeenlinnan maakunta-arkiston perukirjakortistossa isoisän isän nimen ja saanut tietää, että Padasjoen perukirjoja säilytetään nimenomaan Jyväskylässä, vuoden 1847 jälkeen kun Padasjoki on kuulunut Jämsän tuomiokuntaan. Sen arkistosta Joonas-papan perukirja pitäisi löytyä.

Junassa matkalla Jyväskylään oli hyvää aikaa tehdä läppärillä Astia-haun kautta asiakirjatilaus. Ehdin jo pettyä pahasti, kun haku toi ruudulle tiedon, että 1930-luvun perukirjat ovatkin käyttörajoitettuja. Apua, en ollut älynnyt tehdä käyttölupahakemusta, kun olin ajatellut, että niin vanhat saisi vapaasti katsottaviksi. Perille päästyä arkiston virkailija tiesi paremmin, ja hätä osoittautui aiheettomaksi ja virheen aiheuttamaksi: 25 vuotta vanhempiin perukirjoihin ei tarvita käyttölupaa.

Joonas-papan "perunkirjoitus" löytyi Kuhmoisten ja Padasjoen pitäjien käräjäkunnan kihlakunnanoikeuteen jätetyistä perukirjoista, ja sain sen valokuvatuksi kännykkäkamerallani. Tässä ei siitä enempää, mutta tuli kyllä mieleen ajatus, että onneksi nykyään ei perukirjoissa luetella koko omaisuutta yksitellen, kapistus kerrallaan, sillä mihinkään eivät mahtuisi ne kirjat, joita nykyisestä tavarapaljoudesta kirjoitettaisiin. 

Tässä on pieni pala Joonas-papan perukirjasta. Hän oli entinen torppari ja eläkemies, joka kuollessaan asui torpan omaksi tilakseen lunastaneen poikansa perheessä.

Löysin ja kuvasin toisenkin esi-isän perukirjan, 1860-luvulta, ja siinä lueteltiin talon lehmät omilla nimillään. Saatan palata siihen jollain toisella kertaa.

Kiitokset vain erinomaisesta asiakaspalvelusta niin Hämeenlinnaan kuin Jyväskylään! Edellisessä on keittiönurkkaus, jossa voi talon kahvista keittää itselleen virkistystä pienestä kahvimaksusta. Jälkimmäisessä henkilökunta tarjoutui keittämään kahvia asiakkaille, niin ikään pienestä kahvimaksusta. Vau!

api